Turun Metsänkävijäin Soittokunta Ameriikan kiertueella
Orkesteri teki kesällä 2013 juhannuksen aikaan konserttimatkan USA:n keskilänteen. Pääkohteemme oli esiintymiset Finnfest 2013 juhlilla. Sinne oli kutsu saatu vuoden 2011 syksyllä pienten yhteydenottojen ja lead -trumpetistimme Renitan yhteyksien ja sukulaisten avulla. Alusta alkaen oli pyrkimyksemme saada matkan yhteyteen myös muita konsertteja ja esiintymisiä, erityisesti Superiorin kaupungissa Wisconsinissa sekä Minneapoliksessa , jossa mainittuja sukulaisia asui.
Kutsun saatuamme piti orkesterin jäsenistä saada riittävän suuri ilmoittautuneiden määrä, jotta kutsuun voitiin vastata myöntävästi. Sitovat ilmoittautumiset vaadittiinkin keväällä ja lentoliput ostettiin syksyllä 2012. Matkalle osallistui yhteensä 25 soittajaa kapellimestarimme Marika Järven ja allekirjoittaneen matkanjohtajan johtamina. Matka vaati huomattavan paljon suunnittelua ja järjestelyjä noin kahden vuoden ajan. Järjestelyjä vaati mm. lentolippujen hankinta, maakuljetuksien ja yöpymisten järjestely sekä soittimien kuljetuksien järjestäminen. Matkatoimistomme Floridassa hoiti USA:n sisäiset kuljetukset, meillä oli vuokrattuna oma bussi, sekä yöpymiset Finnfestin ulkopuolella.
Soittimien kuljetukset olivat työläitä ja lentoyhtiön salliessa lopultakin vain muutaman ison soittimen mukaan ottamisen ruumaan lisämaksusta, päädyimme lukuisten vaiheiden jälkeen ratkaisuun, jossa matkatavaramittoihin mahtuvat soittimet olivat ao. soittajan toinen sallittu matkalaukku ja ne laitettiin ruumaan omalla riskillä. Lisäksi lyömäsoittimiksi päätettiin hankkia rumpusetti 600 dollarilla paikan päältä ja lahjoittaa se sitten paikalliselle koululle. Jopa käsimatkatavaraksi mahtuvien soittimien mukaan ottamista lentoyhtiö yritti vastustaa. Em. riskin otto kannatti, vain yhteen käyrätorveen tuli pieni lommo kenttämiehen pudottaessa sen soittajan silmien edessä lasin takana asfalttiin välilaskun yhteydessä matkatavaroita uudelleen koneeseen lastattaessa.
Erikseen työllisti soitettavan ohjelmiston valmistelu ja sovittaminen. Alusta asti oli selvää, että amerikkalaiset halusivat kuulla vanhempaa perinteistä viihde- ja tanssimusiikkia ja tällä kertaa erityisesti vielä noin sata vuotta sitten puhallinseitsikkojen suomalaisalueilla soittamaa musiikkia. Olimme lisäksi säestävänä orkesterina Calumetin kaupungissa pidetyssä ns. Italian Hallin katastrofin muistojuhlassa, jossa melkein vuoden kestäneen kuparikaivoslakon keskellä vuoden 1913 joulujuhlissa 73 ihmistä tallaantui kuoliaaksi jonkun huudettua ”tulipalo”, vaikkei tulipaloa ollutkaan. Siihen liittyvään kulkueeseen Upi Laaksonen mm. sovitti muutamia hartaita lauluja ja marsseja, joista erikseen voidaan mainita hieno sovitus (”melkein” sävellys”) Marcia Funebre, kansanmusiikkimarssi Kahilaisen pohjalta.
Upi oli muutenkin keväällä kovasti työllistetty, koska monesta kansanlaulusta tai vanhemmasta viihdekappaleesta, mm. jenkoista ja masurkoista, puuttui puhallinorkesterisovitus. Suurta suosiota saavutti sovitus Säkkijärven polkasta, jossa mukana ollut haitaristi/matkan lääkärimme Kirsi Veistinen soitti aina välillä pätkiä yksinään ja välillä koko orkesterin kanssa.
Kappalevalinnat osuivat nappiin eli runsaslukuinen yleisö kaikilla keikoilla antoi runsaat suosionosoitukset ja monet kävivät kiittämässä ja pyytämässä jotakin toivekappaletta, jota juuri sillä kerralla ei kuultu. Toki soitimme myös uudempaa suomalaista puhallinmusiikkia, jotka kapellimestarimme Marika oli valinnut ohjelmistoon. Marika itse oli kuuntelevan yleisön suuri suosikki kaikissa konserteissa. ”Uusista” sovituksista Esko Heikkisen ”Minun kultani kaunis on” -muunnelma ja Upi Laaksosen ”Kaakkuri kaurapellon pientareella” kahden kappaleen yhdistelmäsovitus sai hauskoina kappaleina yleisön elämään mukana.
Tässä yhteydessä haluaisimme kiittää niitä tahoja, jotka auttoivat sata vuotta sitten soitettujen toivekappaleiden etsinnässä, erikseen voidaan mainita mm. Siirtolaisinstituutti ja sen ystävällinen henkilökunta sekä sen kirjallinen aineisto, Ameriikan Poijaat yhtye ja Renitan Amerikan sukulaiset ja Finnfest 2013 järjestäjiin kuulunut muusikko Oren Tikkanen.
Oman episodin matkajärjestelyissä aiheutti musiikin ammattilaisilta vaadittu Q-viisumi. USA maahanmuuttoviranomaiset olivat Finnfest järjestäjiltä vaatineet tämän asian selvittämistä ja Q-viisumien hankkimista. Vaikka olemme amatööriorkesteri, on kapellimestarimme täysi ammattilainen ja hänelle tällainen viisumi jouduttiin hakemaan. Ensin järjestäjä USA:ssa haki esipäätöksen ja sen perusteella Marika itse lopullisen mm. käymällä haastattelussa Helsingin suurlähetystössä. Prosessi oli muodollisuus mutta pakollinen ja kallis. Saman joutui tekemään Turkulaisten Kansantanssijoiden säestäjänä toiminut harmonikan soiton opettajana toimiva Heikki Heinonen. Onneksi muu orkesteri selvisi ESTA matkustusluvalla, eli laskettiin puhtaiksi amatööreiksi. Huomattakoon, että USA:n lakien mukaan Q-viisumi vaaditaan kaikilta musiikista tuloja saavilta , vaikkeivät tekisikään sitä pääasialliseksi elannokseen. Itse maahantulo ja -poistuminen sujui ilman mitään ongelmia, mitä nyt kotiin tuliaisiksi ostetut vaahterasiirappia sisältäneet laukut jouduttiin kaikki tarkastamaan.
Lensimme Minneapoliksen kautta, koska ensimmäinen konsertti oli juhannusviikolla Superiorin kaupungin kesäkeskiviikkoisin järjestämä puistokonsertti Lake Superiorin rannalla. Soitimme täysimittaisen konsertin väliaikoineen, ohjelmistossa sekä vanhempaa että uudemman ajan ja aivan uutta musiikkia. Jälkipuoliskolla järveltä puhaltama kylmä viima hieman vähensi yleisöä. Kevät oli selvästi myöhemmässä kuin korkeammilla leveysasteilla Suomessa.
Torstaina aamulla ajoimme bussillamme Finnfest-juhlille Michiganin Upper Peninsulaan, eli suomalaisalueille. Alueen asukkaista 36 % on suomalaisperäisiä, ja Suomen lippuja näkyikin joka paikassa jopa kauppojen kassoilla. Kaupungit, joissa Finnfest järjestettiin tänä vuonna olivat toistensa vieressä: Houghton, Hancock ja Calumet. Lisäksi Toivolan kylässä järjestettiin varsinainen juhannusjuhla kokkoineen.
Meidät majoitettiin Michigan Tech -yliopiston uuteen asuntolaan koko juhannuksen kestävien juhlien ajaksi. Heti majoittumisen jälkeen vauhdilla muistojuhlapaikalle 14 mailin päähän Calumetiin. Siellä mottonamme oli järjestäjien mukaan: “I think that your band will give our ceremonies and events a feeling of historical authenticity that we would not have without you”. Tilaisuudessa soitimme hartaiden kappaleiden lisäksi lippufanfaarin ja molempien maiden kansallishymnit sekä Merikannon Työväen Marssin, koska mainittu lakko oli toinen pääteemoista tilaisuudessa. Suomalaisena kunniavieraana oli ulkoministeriön kansliapäällikkö Pertti Torstila joka toi valtiovallan terveiset järjestäjille.
Tämän jälkeen nopeasti syömään ja sieltä seuraavalle keikalle eli soittamaan Music during supper – Calumet Colosseum tilaisuuteen. Paikka osoittautui jäähalliksi, ohjelmistoon järjestäjät olivat toivoneet: we hope the band will play during this informal meal–the music can be of your own choosing, although I hope it will include some old Finnish popular music, polkka, valssi, jenkka, tango, humppa (if you play that type of music). Mehän soitettiin, mutta myös uudempaa musiikkia, ja myös UPI:n sovittaman Jori-Junnu-Juice setin oli Marika valinnut edustamaan sotien jälkeistä pop-musiikkia. Jokaisen tauon aikana Marika erityisesti oli kuulijoiden piirittämänä. Kaksituntisen soiton aikana oli alkanut sataa, huokaisimme helpotuksesta kun illaksi sovittu puistokonsertti peruutettiin.
Perjantaina ohjelmassamme oli TORI-esiintyminen päivällä yhden setin verran ulkoilmassa, jossa karkoitimme sateen ja torikauppiaiden riemuksi kutsuimme ostavan yleisön paikalle. Sen jälkeen paraatisoittoon, jossa marssittiin sekä Houghtonin että Hancockin halki soittaen yli 3 mailin (5 km) matka! Lienee pisin paraatisoitto historiassamme. Amerikkalaiset kulkueeseen osallistuvat pääsääntöisesti ajelivatkin erilaisten kulkuvälineiden lavoilla.
Juhannuslauantaina oli vuorossa tapahtuman toisella suuremmalla TORILLA esiintyminen. TORI tapahtumat ovat vuosittaisten Finnfest juhlien päätapahtumia, joissa tavataan, myydään kaikkea mahdollista ja kuunnellaan esityksiä. Finnfest tapahtumana on hengästyttävän laaja ja ohjelmisto luentoineen hyvin monipuolinen (löytyy netistä Finnfest nimellä).
Illalla vielä 3,5 tuntinen Juhannusjuhla-esiintyminen Toivolan Agate Beachillä, jossa järjestäjät omien sanojensa mukaan järjestävät maailman aidoimman suomalaisen juhannuksen. Toki muuten olikin soittoineen, tansseineen ja kokkoineen, mutta lähes kaikki monisatapäisestä yleisöstä olivat aivan selviä koko illan ajan ja juhlat loppuivat kuin seinään iltakymmeneltä. Mahtaisikohan onnistua Suomessa?
Sunnuntain vietimme bussissa ajaen seitsemän tuntia Minneapoliksen Bloomingtoniin. Meillä oli maanantaina täysimittainen konsertti ST. Anthony nimisessä kahdeksan tuhannen asukkaan kaupungissa Minneapoliksen alueella. Paikka on Salon kaupungin ystävyyskaupunki ja meitä pidettiin sen mukaisesti kuin kukkaa kämmenellä. Siellä sekä ohjelmistomme että soittomme sekä erikseen Marika saivat suuren suosion.
Kaiken soittamisen lisäksi ehdittiin ”Ameriikasta” nähdä maisemien lisäksi Mall of America, liikekeskus, jonka sisällä oli Linnanmäen kokoinen huvipuisto. Toki myös Wallmartissa käytiin ostoksilla käsittämättömän halpoja hintoja taivastellen.
Matka oli antoisa ja onnistui sekä taiteellisesti että järjestelyiltään hyvin, mutta toki myös vaativa, Kuitenkin tekemisen arvoinen keikka vaikka juhannustunnelma jäikin hieman laihaksi meidän soittoamme tietysti lukuun ottamatta…
Heikki Veistinen
puheenjohtaja
