Jari Ikäheimonen

Kuluneen kauden menestykset niissä kolmessa suurimmassa – Tiomilassa, Jukolassa ja SM-viestissä – sementoivat TuMen sillanpääaseman yhtenä maailman johtavista viestisuunnistusseuroista. Kautta 2006 ajatellen puhuvat kaikki syyt entistä paremman menestyksen puolesta: porukan syömä- ja juomahampaiksi nopeasti kasvavat nuoret lupaukset ovat kaikki erittäin voimakkaassa kehitysvaiheessa, ja ensi kaudella on lupa odottaa entistä useammalta latussilta janisozolinsmaisia haamujuoksuja. Kun tämän lisäksi joukkueen pitkäaikainen perusrunko on ennallaan ja harjoittelee kierosti vähintään entiseen malliin, nostaa ensi kauden viestien odottaminen veden paatuneimmankin toppahousumiehen kielelle.
Uhoamista ei tarvita, riittää että teemme parhaamme – kaikki tietävät mihin se riittää!!

Kaudelle 2006 Tumma joukkomme hitsautuu entistä tiiviimmäksi möykyksi: porukka pysyy yllättäen 100% samana kuin edellisellä kaudella. Ainoat muutokset tapahtuvat seuran toppatakkiosastolla, jossa uudet toimijat ja vastuujaot pilkkovat kokonaisvastuun raskasta taakkaa pienemmiksi ja helpommin käsiteltäviksi makupaloiksi. Toimintasuunnitelmassa korostuvat hyväksi havaitut kotileirit, ja ensi kesän Jukolan maantieteellinen läheisyys käytetään luonnollisesti hyödyksi myös harjoittelussa. Päivittäinen treenitoiminta keskittyy kolmeen paikkaan: Turun seudulla pyörivät viikoittaiset yhteisharjoitukset sisältäen tietysti jo legendaarisiksi muodostuneet yötreenit; Helsingin boheemiporukka kokoontuu epäsäännöllisin väliajoin erilaisiin supertehokkaisiin harjoituksiin milloin mihinkin; ja Riikaan kerääntynyt TuMen ulkomaanosasto hioo timanttia rauhallisin ranneliikkein, valmistautuen suihkuttamaan Tummaa väriä palkintopallille niin seuraviesteissä kuin kesän suunnistuksen arvokisoissakin.

Väri on Tumma ja paikka on Keula.