Turun Metsänkävijät 90-vuotisjuhlakilpailu ja Lounais-Suomen Partiopiirin syysmestaruuskilpailu Alkulähde kisattiin Turussa Aurajokilaaksossa 12.–13.9.2015. Kisoissa pyrittiin tuomaan partiotaitokilpailuihin jotain uutta samalla hyödyntäen hyväksi todettuja käytäntöjä.
Alkulähteen erikoisemmat tehtävät perustuivat kahteen perusajatukseen. Ensimmäinen perusajatuksista oli se, että halusimme luoda osallitujilel uusia kokemuksia. Rakentelutehtävissä tämä voi tarkoittaa uuden materiaalin käyttämistä, kuten alumiinin ja jousilangan työstämistä Punnitse-tehtävässä. Yllättystehtävät taas mahdollistavat kulloinkin pinnalla olevien asioiden tuomisen osaksi partiotaitokilpailuja, kuten Room Escape -tehtävässä oli tehty.
Toisaalta halu luoda uusia kokemuksia näkyi jo ennen kisoja Ravintolapäivään osallistumisena. Toivon, että tätä mahdollisuutta hyödynnetään partiossa tulevaisuudessa enemmän tapahtumien mainonnassa ja mahdollisesti varainkeruussa.
Toinen erikoisempien tehtävien perusajatuksista oli ihmisresurssien hyödyntäminen. Tällä tarkoitan sitä, että aina on hyvä pohtia mitä muuta me olemme kuin partiolaisia? Mitä muuta me osaamme? Jotkut meistä toimivat kuljetusalan yrityksissä ja toiset taas harrastavat musiikkia. Näillä esimerkeillä viittaan Rekka-tehtävään, jossa vanhempien vartioiden sarjat pääsivät peruuttamaan rekkaa, sekä Kahvikonsertti-tehtävään, jossa Turun Metsänkävijöiden soittokunta esitti Turku-aiheisia kappaleita yörastilla.
Vapaaehtoistyön ihmisresursseja voidaan hyödyntää myös partiojärjestön ulkopuolelta. Esimerkkinä tällaisesta yhteistyöstä Alkulähteessä on se, että Suunnistussimulaattori-pelin kehittäjä ystävällisesti auttoi meitä uudenlaisen suunnistustehtävän tekemisessä. Toinen esimerkki oli eläinsuojeluyhdistys Rekku Rescuen kanssa yhteistyössä toteutettu Lelu parhaalle ystävälle -tehtävä. Tukea kannattaa siis rohkeasti kysyä myös muilta vapaaehtoisjärjestöiltä.
Erikoisempien tehtävien lisäksi pyrimme haastamaan tehtävistä etukäteen annettujen vihjeiden käytäntöä. Itse olemme kokeneet turhauttaviksi vihjeet, jotka eivät lopulta kerro tehtävästä mitään hyödyllistä. Veimme Alkulähteessä vihjeet toiseen ääripäähän, jolloin niistä oli useasta hyvin helppo saada idea tehtävän sisällöstä. Tarkoituksenamme oli nostaa asiaa esille ja haastaa tulevat järjestäjät pohtimaan vihjeiden roolia ja etsimään sopivaa tasapainoa.
Lähes poikkeuksetta Alkulähteessä toteutetut tehtävät perustuivat silmät innostuksesta kiiluen ja ajoittain kieli poskessa kehitettyihin ideoihin. Tärkeintä on siis olla innostunut ja kertoa rohkeasti, mitä haluaisi tehdä ja sitten tehdä se. Tämä pätee niin tehtävien, ratojen kuin myös viestinnän suunnitteluun. Samaan hengenvetoon on tietenkin todettava työtavan olevan raskas, ja että useat ideat muodostuivat vaikeiksi muokata kilpailuihin sopiviksi.
Tunne järjestelyjen raskaudesta johtui paljon myös siitä, että kokemuksemme kohtalaisen suurten tapahtumien järjestämisestä oli JTMK:ssa suhteellisen vähäistä. On vaikeaa hahmottaa, kuinka paljon tiettyjen asioiden tekeminen vie aikaa ja paljonko johtajaresursseja tarvitaan. Useat käytännön järjestelyt maanomistajilta lupien hankkimisesta kilpailukeskuksen varaamiseen ja tavaroiden kuljetukseen ovat tehtäviä, jotka vievät paljon aikaa ja jäävät usein osallistujilta näkymättömiin. Ne huomataan vasta silloin kun jokin on pielessä ja aivan liian harvoin niiden tekemisestä kiitetään.
Alkulähteessä tekeminen oli pitkälti lähtöisin järjestelytoimikunnan innostuksesta. Se piti motivaation suhteellisen ylhäällä myös kiireisimpinä aikoina ja suurempaa kinaa järjestelyjen aikana ei syntynyt lähes ollenkaan.
No, ensi kerralla osataan ajoittaa toteutuksen eri vaiheet sitten paremmin. Tämä onkin kaiken johtamisen ja oppimisen ratkaiseva vaihe: miten saadaan siirrettyä opitut taidot eteenpäin, jotta jokaisen ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan. Ja miten saadaan innostus takaisin seuraavaa kertaa varten, jos edellisellä kerralla tekeminen oli mahdottoman raskasta?
Hyvässä partiojohtamisessa on mielestäni kyse uusien ideoiden luomisesta sekä riskien ottamisen ja hyvien käytäntöjen hyödyntämisen välisestä tasapainosta. Mitä enemmän hyppää tuntemattomaan, sitä suuremmat ovat riskit epäonnistua. Olen kuitenkin sitä mieltä, että epäonnistumista ei kuulu pelätä, ei varsinkaan partiossa.
Tämän prosessin aikana olen tullut ymmärtäväisemmäksi muissa kilpailuissa kohtaamiani pieniä virheitä kohtaan ja minua hävettää, että olen joskus tarttunut pieniinkin asioihin liikaa. Tällöin vain aiheuttaa mielipahaa järjestäjälle ja lopulta myös itselleen. Keskustelu ja toiminnan pitkäaikainen kehittäminen partioyhteisön sisällä ratkaisee haasteita, ei hetken vimmassa syntynyt kiukuttelu. Kaikki ymmärtävät, että hankalina hetkinä tukea tarvitaan eniten, jotta ei taas saada yhtä henkilöä turhautumaan ja unohtamaan, minkä takia partiota ylipäänsä tehdään.
Haluan kiittää kaikkia järjestelyissä meitä tukeneita työpanoksestaan, hyvistä ohjeistaan ja hyvien käytäntöjen siirtämisestä eteenpäin. Huomasin kuitenkin itsessäni, etten aina osannut hakea oikealla tavalla tukea. Ohimennen tuleva kysymys kokouksessa tai leirillä liittyen tapahtuman etenemiseen ovat tilanteita, joissa on erittäin helppoa vastata, että kaikki menee ihan hyvin. Tuen antamiselle pitää löytää oikeat käytännöt, jotka sopivat tukea tarvitsevan johtajan tapaan toimia.
Partiotaitokilpailut vaativat pitkäkestoista työskentelyä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Partion koulutuksellinen näkemys korostuu mahtavasti kilpailun järjestäjien läpi käymässä prosessissa.
Lopulta voi todeta, että Alkulähteessä tehtiin sellaisia asioita, joista me järjestäjinä olimme kiinnostuneita. Se teki mielestäni kisoista meidän näköisemme. Toivon, että tulevaisuudessakin näen useita erilaisia kilpailuja, joissa järjestäjien mielenkiinnon kohteet tulevat esille ja innostus loistaa. Jokaisen kilpailun järjestäjät ovat omanlaisiaan ja silloin myös jokaisen kilpailun tulisi olla erilainen. Ilon kautta.
Teksti: Vesa Arki, kilpailunjohtaja
Teksti julkaistaan lyhyempänä piirin vuosikirjassa.
